Kirjeitä tuulimyllyn juurelta – Osa 6

2.10.2020

Kyllä määkin jos sääkin

Kestävän kulutuksen tekoja säätelee monesti toisten esimerkki. On laskettu, että jos 15 prosenttia kuluttajista muuttaa ostotottumuksiaan, markkinoiden on pakko reagoida siihen. Ekonomistit puhuvat valinta-arkkitehtuurista, jolla ihmisiä voidaan tuupata suuntaan, joka tekee heidän elämästään parempaa. Syiden, kuten laiskuus, pelko ja muut häiriötekijät vuoksi, monet valitsevatkin vaihtoehdon, joka vaatii vähiten ponnisteluja.

Nyt esimerkiksi Oulun kaupungissa olisi tässä asiassa näytön paikka. Palveluntarjoaja on mahdollistamassa muovinkierrätyksen kouluissa. Asia, joka herättää aina keskustelua, miksi ei kierrätetä? Miksemme tee kuin opetamme?

Hurja ajatus

Muovinkeräysastia, suuri sellainen, tuodaan keskeiselle paikalle koulussa, johon kaikki huolehtisimme sinne omat muovimme. Opiskelijakunta perehtyy aiheeseen kierrätysmuovi, kutsuu koululle asiantuntijan, joka kertoo mitä muoville tapahtuu ja mitä tarkoittaa kiertotalous. Oikaisee mahdollisesti uskomukset ja painottaa, ettei kierrätysastioita yhdistetä jäteautossa samaan läjään. Opiskelijoilta tulisi ohjeet ja sitoumus sitä, miten yhdessä toimitaan. Sovitaan seurannasta ja vaikkapa punnitaan se mitä ollaan onnistuttu kierrättämään.  Huolehditaan yhdessä, sitoudutaan kaikki, valitaan toisin.

Voisko toimia?

 

Jussi Tomberg